torstai 4. marraskuuta 2010

Minun käskettiin avautumaan aiheesta nimeltä:
yksi päivä elinaikaa (ja siitä mitä tekisin)

Todella hankalaa kuvitella sitä tilannetta, kun tietäisi, ettei enää näkisi huomista aamua.
Ei näkisi tuttuja naamoja koulussa, ei haistaisi pakkasta aamuisin.
Ei voisi enää nähdä tulevaa kesää, ystäviä eikä pikkuveljen miehistymistä. 
Ei voisi olla enää rakkaiden ihmisten lähellä. 

Jotenkin tämä kysymys samalla sattuu/järkyttää, että myös laittaa todella miettimään. 

Jos minulla olisi päivä elinaikaa, viettäisin sen varmasti läheisten ihmisten kanssa.
Kertoisin kaikille, kuinka heistä välitän ja mitä kukin minulle merkitsee.

Haluaisin myös kertoa monille tutuille, mitä heistä ajattelen.
 Haluaisin ehkä kirjoittaa joillekin kirjeen.

Haluaisin kertoa salaisuuksia, toiveita ja kuunnella mitä ystävillä on sanottavaa.

Haluaisin pyytää anteeksi ja saada kaikki mieltä painavat asiat puhuttua.


Haluaisin ehkä kerääntyä meren rannalle läheisten ihmisten kanssa, 
katsella kun horisontti tanssii purppuran sävyissä, 
olisi lämmin kesäyö.
 Syödä ja juoda hyvin ja nauttia siitä hetkestä. 

1 kommentti:

  1. Itku meinasi tulla tätä lukiessa. Tälläinen kai olisi minunkin päiväni, mutta toivon etten tule koskaan tietämään milloin on minun viimeinen päiväni, siis etukäteen.

    VastaaPoista