Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin
Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun
Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa
Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun
Mulla soi jostain syystä päässä jokaikinen kevät Tehosekoittimen Maailma on sun -biisi.
Eilen oli taas sellainen päivä.
Näissä kuvissa: mun ihmisiä juhlistamassa kesäloman alkua
Puhuttiin siitä miten outo olo oli.
Ei tuntunut kesälomalta, eikä siltä, ettei me palattais kouluun vasta kun puolen vuoden päästä, tasan.
Outoa, ettei me tosiaan palata kouluun edes pääsiäisloman jälkeen.
Se oli siinä, kesäloma. Seminaarityö takana, kolmas vuosi takana. Kauan odotettu, kauan pelätty.
Kaikilla oli sellainen "mitä mä nyt teen" fiilikset, kun kaikki koulustressi jotenkin purkautui siinä päivän aikana. Aurinko lämmitti ihoa, mutta tuuli oli vielä viileää.
Suunnittelimme kesää, kaikkia niitä ihania reissuja, joita meidän täytyy toteuttaa.
En malta odottaa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti