Mun arkiaamut koostuvat lähinnä siitä, että istun asemalla silmät ristissä, katson muita uneliaita ihmisiä. Yritän opetella vaunu- ja paikkanumeroani ulkoa, ja kyrsiinnyn samalla omaan täsmällisyyteeni, jonka ansiosta olen jälleen aivan liian aikaisin asemalla istumassa tai laiturilla seisomassa. Toisaalta, nautin äärettömästi siitä, kun voin seurailla ihmisiä; jotkut näyttävät olevan pahasti hukassa, toiset kiireisiä ja jotkut vain lukevat rennosti lehteään. On iloisia jälleennäkemisiä ja haikeita hyvästejä.
Työharjoittelusta takana 18/45 päivää. Aika menee kuin siivillä, toivottavasti kesä ei. En halua syksyllä herätä siihen, etten ole saanut vieläkään mitään aikaiseksi. Niitä kaikkia juttuja, joita ollaan suunniteltu. Piknikkejä, telttaretkiä, seikkailuja ja ikimuistoisia hetkiä.
Tänään ukkosti ensimmäistä kertaa vuoteen. Seisoin pimeässä asunnossa ja tein pannukakkua.
(Kuvat eivät nyt oikein liity tähän löpinään, mutta kaksi ylimmäistä kuvaa ovat siis sunnuntailta, ulkoilutimme rottiamme ulkosalla. Kuvissa näkyy Rusina, joka on siis nuorin porukasta. Alin kuva on taas perjantain piknikiltä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti