Pääskysiä olkapäilläni

Tämä viikonloppu koostui monista elokuvamaisista hetkistä. 

Tiedättekö,

sellaisia hetkiä, 

jotka saavat hymyilemään vielä vuosienkin päästä ? 

Viikonlopun ikimuistoisimmat palat:

- Hetkessä eläminen: Moona haki tuntemattomat pojat muutaman sadan metrin päästä meidän kanssa istumaan piknikille. Aurinko paistoi kukkulalle, ja pojat soittivat ja lauloivat mm. coldplayta. Iholla kulki kylmiä väreitä, mieletöntä! Keinutti ja hymyilytti. Kesä, tällaista sen pitäisikin olla.

- Seuraavana päivänä törmäsimme samoihin soittajiin ja tuntui mukavalta moikata, kun he tunnistivat meidät. 

- Pizzan syönti puoliksi, nurmikolla istuen.

- Jääkahvin juonti termarista puistossa.

- Katsella terassilla huvittuneena viereisen pöydän miestä, jota pitkin kiipesi suuri vihreä perhosen toukka. (En vieläkään voi käsittää miten se ei huomannut mitään, kun se kipusi jalkoja pitkin sen miehen kaulalle ja niskaan !) 

- Keskustelut keskellä yötä

- Puhelut ja tekstiviestit keskellä yötä 

- Kesäyössä kävely. Kolme hahmoa valtasivat kesälle tuoksuvan asfalttitien koko leveydeltä; kaksi punatukkaista runotyttöä ja yksi ainakin kaksi päätä pidempi muusikkopoika. Oli pimeää, mutta samalla valoisaa ja lämmintä. Ilmassa tuoksui kukat, omenapuu ja nurmikko. Ilmassa oli pientä haikeutta, vaikka samalla onnellisuus teki askeleet keveiksi.

Ja ei niin mukavia juttuja: 

- Sielunsiskon hyvästely halauksin keskellä yötä. (ja ikävä itkut)

- Hyttysten paukamat pitkin selkää ja käsiä.

- Välimatkat 

  

Nyt on ikävä näitä ihmisiä ja hetkiä ! 

Sunnuntait ovat aina täynnä kuulasta fiilistä.