lauantai 29. joulukuuta 2012




Joulu meni taas tapansa mukaan melkoisella vauhdilla! Muutamien vapaapäivien ansiosta olo on kuitenkin nyt todella levännyt ja onnellinen. Joulussa onkin parasta kiireettömyys/rauhallisuus, tunnelmallisuus ja aika perheen/läheisten kanssa. Ja tietenkään unohtamatta mahdottoman hyviä ruokia! (joista voikin jälleen kiittää äityliä)





 

Pikkuveli

Käytiin juhlistamassa hyvän ystäväni 21 v synttäreitä joulupäivänä!



Otettiin pikaisesti perhepotretti keskellä lumisadetta!

Enää on muutama päivä jäljellä tätä vuotta. Tehkää siis jotain todella ikimuistoista ja unohtumatonta! Aloittakaa seuraava vuosi hyvillä mielin, puhtaalta pöydältä. Tehkää se to do -lista, ja aloittakaa sen toteuttaminen heti ensimmäisestä päivästä alkaen! Tehkää vuodesta 2013 vielä aiempaakin parempi!

Ihanaa ja seikkailun täytteistä Uutta vuotta kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

torstai 20. joulukuuta 2012

En ole oikein koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia. Ehkäpä juuri tuo sana lupaus, on jotenkin sellainen, mitä vierastan suuresti tässä yhteydessä. Jotenkin minusta on aina tuntunut luonnollisemmalta puhua haaveista, unelmista ja tavoitteista. Lisäksi listoja suuresti harrastavana persoonana aionkin jälleen koota listan liittyen vuoden 2013 haaveisiin/unelmiin ja tavoitteisiin. (Tästä pääset lukemaan vuoden takaisia ajatuksiani)

Ensin kuitenkin täytyy palata vuoteen 2012. Millainen vuoteni tiivistetysti oikein oli?
Vuosi 2012 oli kyllä kaikenkaikkiaan melkoisten muutosten ja myllerrysten aikaa. (Lue lisää täältä) Moni tuttu ja turvallinen asia elämässäni koki muutoksia: Koulu, parisuhde ja tutut maisemat. Neljän vuoden opiskelut tulivat päätökseen: Minä valmistuin ja minulla oli vihdoinkin ammatti, muotoilija. Myös 3,5 vuoden mittainen parisuhde päättyi kesän lopulla, ja joulukuussa muutinkin jo Tampereelle. Jotenkin sitä ajatteli, ettei ilman näitä vahvoja, tuttuja ja turvallisia elämän peruspilareita pärjäisi. Kyllähän se aluksi totuttelua hieman vaatikin, mutta tässä sitä ollaan, onnellisempana kuin koskaan! Onneksi tein tämän päätöksen maisemanvaihdoksen suhteen, sillä sekuntiakaan en ole tätä katunut! Töistä kävellessäkin sitä vain tulee hymyiltyä vastaantulijoille ja ihailtua kaunista kaupunkia jouluvaloineen.

Mitä toivon vuodelta 2013?
Koska päätän vuoteni ns. uudella alulla, vuosi 2013 alkaa siis aika luonnollisesti puhtaalta pöydältä. Kun vuosi 2012 oli minulle suuri valintojen vuosi, vuoden 2013 teemana voisikin olla uudistuminen tai vaihtoehtoisesti uudet tuulet. Toivon vuodelta 2013 paljon onnellisia hetkiä ja unohtumattomia retkiä.

TO DO -lista vuodella 2013:
- Tutustu uusiin ihmisiin
- Toteuta unelmiasi
- Tutustu lisäkoulutusmahdollisuuksiin ja/tai etsi oman alan työpaikkoja
- Löydä kaupungista suosikkipaikkasi, ja vietä niissä aikaa lemppari-ihmistesi kanssa
- Tee unohtumattomia retkiä ystävien kanssa
- Kirjoita kirje / Lähetä postikortti
- Opettele kitaransoiton alkeet (Ne jäivät viime vuonna opettelematta...)
- Kokeile jotain uutta
- Ole rohkea
- Itsenäisty & kasva ihmisenä
- Murehdi vähemmän
- Löydä tasapaino itsesi kanssa
- Hymyile ja naura enemmän (Myös niille vastoinkäymisille!)
- Älä unohda luovuutta! (Kirjoita, valokuvaa, pidä koruharrastusta yllä, piirrä, askartele, yms.)
- Ja tärkein: Ole onnellinen!

Listani koostui aikalailla samankaltaisista asioista kuin viime vuoden listanikin. Mutta toisaalta; koska pidän tiettyjä asioita tärkeinä myös tulevaisuudessakin, miksipä niitä turhaan muihin vaihtelemaan?


Millaisia juttuja teillä on vuoden 2013 to do-listalla?


Ps. Pahoittelen suuresti, etten ole aikoihin saanut aikaiseksi julkaista valokuvia postauksieni yhteydessä. Lupaan kautta kiven ja kannon, että joulun jälkeen on tiedossa kuvapainoitteisia postauksia! Tiedossa on mm. Tamperepostaus (olen vain tässä odotellut, että tulisi täydellinen valokuvauskeli. Aina kun aurinko on harvoin paistanut, olen ollut tietenkin töissä..) Ideoitakin otetaan tietenkin vastaan näihin postauksiin liittyen!


Huomenna lähden töiden jälkeen kotikonnuille joulun viettoon, joten: 
Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kaksi viikkoa tamperelaisuutta takana. Tämä kaupunki on kyllä iso rakkaus! 


Käytiin Veeran kanssa viikseilemässä ennen Scandinavian music groupin keikkaa!
SMG!




perjantai 14. joulukuuta 2012

Jouluaattoon on tänään tasan 10 yötä. Jotenkin sitä tänäkin vuonna havahtui siihen, kuinka yllättäen joulu onkaan taas täällä, vaikka sitä onkin joka puolella toitotettu jo syksystä lähtien. Joululahjakriisi meinaa iskeä pahemman kerran, kun todella tajuaa, kuinka vähän enää onkaan aikaa saada loput lahjat ostettua. Ennen olen ollut aina hyvissä ajoin liikkeellä lahjojen suhteen, jotta välttäisin tämän stressin, mutta luonnollisesti ajatukseni ovat olleet hieman muualla kaiken tämän maisemanvaihdoksen takia.. Onneksi lahjaideat ovat jo suurinpiirtein selvillä, eikä minulta siis vaadita muuta kuin päätöksiä sekä pientä shoppailukierrosta kaupungilla.



Kaikki varmasti muistaa miltä joulu tuntui kun oli lapsi. Sitä odotti vähintäänkin siitä lähtien kun avasi suklaakalenterin ensimmäisen luukun, ja kun selaili ensimmäisiä lelukuvastoja ja ympyröi sieltä suosikkinsa. Jouluaattoa odotti aina niin innokkaasti, ettei meinannut saada unta edeltävänä yönä. Aattokin tuntui aina matelevan hitaasti, eikä olisi millään malttanut odottaa joulupukin tuloon asti..

Tietyt asiat ovat muuttuneet sen myötä kun on aikuistunut. Joulu ei tunnu enää samalla tavalla joululta kuin lapsena. Se ei kuitenkaan ole paha asia. Nykyisin sitä arvostaa aina vain enemmän sitä rauhallista ja tunnelmallista luksusaikaa perheen parissa. Samat jouluperinteet ovat seuranneet lapsuudesta lähtien, mutta ne ovat toki hieman muuttaneet muotoaan.



Joulu ei ole mitään ilman näitä asioita:
  • Joulusauna
  • Kynttilät ja jouluvalot
  • Glögi
  • Luminen maisema
  • Tunnelmallisuus ja rauhallisuus
  • Joulukoristeet ja yksityiskohdat
  • Riisipuuro (Ja mantelin metsästys!)
  • Hautausmaalla vierailu, isän haudalle kynttilä. 
  • Jouluohjelmat tv:stä
  • Jouluruoat ja herkut
  • Tuoksut (Kaneli, glögi, joulupiparit, kynttilät, ruoat... yms)
  • Perhe, suku, ystävät
  • Joululahjat

Inspiroiduin joulusta niinkin paljon, että tein Pinterestiin siitä oman kansion

Millaisia jouluperinteitä teillä on?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jos joku tarkkailisi meitä, hän ymmärtäisi mistä on kysymys

Parhaimmat asiat elämässä ovat mielestäni sellaiset yllätykset ja erilaiset sattumukset, jotka kohtalon lailla johdattavat elämän kulkua. Haluan kertoa teille eräästä ihmisestä, tässä ja nyt. Alkukesästä lähtien eräs tuntematon, mutta samalla niin tutun oloinen henkilö lähestyi minua netin välityksellä. Tämä kuviensa perusteella persoonalliselta vaikuttava ja muutaman vuoden minua vanhempi rastapäinen nuori mies täytti lukuisat iltani pitkillä keskusteluilla. Siihen melkein päivittäiseen höpöttelyyn tottui niinkin paljon, että ajoittain jopa pelkäsin sen vielä joku päivä päättyvän kuin seinään. Niin ei kuitenkaan koskaan onneksi käynyt. Minä, joka olen maailman huonoin ja hitain luottamaan ihmisiin, luotin tähän lähes tuikituntemattomaan ihmiseen täydestä sydämestäni käsittämättömän nopeasti. Se tuntui uudelta, ja kiehtovalta.

Elettiin kumpikin loppukesästä hankalaa aikaa. Kummankin pitkät parisuhteet päättyivät 1-2 kuukauden viiveellä toisistaan. Tällöin erityisesti tukeuduttiin toisiimme, niin kuin nyt ystävillä tapana on. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää. Yhtäkkiä olimmekin keskellä kahden rikkoutuneen parisuhteen likapyykkiä. Kaksi eroa, joilla ei kummallakaan ollut tekemistä toistensa kanssa, olivat yhtäkkiä yksi iso ja moniulotteinen solmu. Väärinkäsityksiä ja päättömiä syytöksiä sateli kummankin entisten puoliskojen suunnasta. Voin myöntää, että tuo oli yksi elämäni hankalimmista ajankohdista (eikä siitä nyt sen enempää), enkä olisi selvinnyt hengissä tästä kaikesta, jos minulla ei olisi ollut tätä kyseistä henkilöä ja muutamaa hyvää ystävää tukenani.


Minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan
että nukahdin
tulit uneeni
jäit kiinni kylkeeni
(Lyriikat: Scandinavian music group - Solmu)


Keskellä rikkoutuneiden parisuhteiden raunioita, tajusimme, että pidämme tämän kyseisen henkilön kanssa toisistamme kuitenkin enemmän kuin vain pelkkinä ystävinä. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Elämässä myllersi muutoksia niin isolla ryminällä ja nopealla tahdilla, etten edes osannut odottaa, enkä toisaalta myöskään pelätä. Yhtäkkiä ihmisestä, joka oli vielä puoli vuotta sitten lähes tuntematon, tuli ihminen, jonka kanssa kaikki tuntui todella luonnolliselta ja oikealta. Ja yhtäkkiä minusta, joka pelkäsi suuria muutoksia, kuoriutui ihminen, joka uskalsi rohkeasti lähteä kohti uusia seikkailuja, kun sydän niin sanoi. Yhtäkkiä tunsin taas olevani oma itseni, ja niin elossa. 

Nyt olen parisuhteessa tämän kyseisen henkilön kanssa. Vaikka polkumme oli aluksi kivinen, emme koskaan kompastuneet sen varrella.

Tälläisilla jutuilla on tapana tapahtua silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa.



Ps. Lisättäköön vielä se, että pelkäsin turhankin paljon sitä miltä tämä kaikki näyttäisi muiden silmissä. (Siksi tämä postaus on lojunut pitkään luonnoksena.)
Fakta nro. 1: Kukaan ulkopuolinen ei vain yksinkertaisesti voi ymmärtää tätä, kun ei ole osana tätä tarinaa.
Fakta nro. 2: Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla tässä tapauksessa merkitystä.
Fakta nro. 3: Minä en ole koskaan tehnyt päätöksiäni kevyin perustein tai jos en ole täysin varma/valmis.
Ja tärkein, fakta nro. 4: Olen nyt pirun onnellinen!

(Otsikko: Ultra Bra - Siirrän sokeriastiaa)

tiistai 4. joulukuuta 2012

Tässäpä vastauksia kysymyksiinne! (Joihinkin kysymyksiin vastasin suoraan jo aiemman postauksen kommenttiboksiin)

Mitä lähdet Tampereelle touhuamaan?
Tulin jo oikeastaan kesällä siihen tulokseen, ettei Kouvola pysty tarjoamaan minulle toistaiseksi enempää. Koska unelmoin lisäkoulutuksesta, oman alan työpaikasta ja uusista maisemista, tuntui Tampere loistavalta vaihtoehdolta. Sain siis työpaikalta sisäisen siirron Tampereelle. Toistaiseksi toimin siis samoissa tehtävissä kuin Kouvolassakin, mutta olenpahan ainakin muutamaa askelta lähempänä unelmiani! Mielenkiintoinen opiskelupaikkakin on jo löydetty, mutta olen päättänyt tehdä töitä jonkun aikaa (säästää rahaa yms), ennen kuin edes haen sinne. Eli lyhyesti vastaus kysymykseesi: Töitä, opiskelua ja ihmisiä.

Mitä tulet eniten kaipaamaan Kouvolassa, kun muutat Tampereelle?
Eniten tulen kaipaamaan ystäviä ja perhettä. Ja tietenkin jollakin tasolla myös kaiken tuttuutta ja helpoutta (olen siis asunut Kouvolassa aika tarkalleen 23,5 vuotta). 

Minusta jokainen kaupunki tuoksuu omalta ja sisältää omanlaisensa tunteen, joten miltä Kouvola sinusta tuoksuu?
Hauska kysymys, jota en olekkaan tullut aiemmin ajatelleeksi! Jos Kouvola olisi tuoksu, se oli varmastikin sekoitus sadetta, nurmikkoa, metsää ja betonia. Tietystikin tuo vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Yksi rakkaimmista lapsuuden muistoista liittyy erään leipomon tuoksuun. Se saa aina ihoni nousemaan pienelle kananlihalle, ja suuni kaartumaan hymylle.

Koetko, että uuteen kaupunkiin muuttaminen avaa sinulle uusia ovia?
Kyllä. Yksi suurimmista syistä muuttooni olikin se, ettei Kouvola yksinkertaisesti tarjoa minulle enää mitään tulevaisuuden kannalta. Miksi siis jumittaisin kaupungissa, joka ei pysty tarjoamaan minulle haluamaani lisäkoulutusta ja mahdollista oman alan työpaikkaa? Uskon, että jos en olisi nyt rohkeasti tehnyt tätä päätöstä, olisin varmasti jumahtanut Kouvolaan todella helposti.

Mitä odotat tulevaisuudelta?
Aiempaan vastaukseen liittyen; odotan mahdollista lisäkoulutusta ja oman alan työpaikkaa. Maisemanvaihdoksen myötä odotan: uusia ihmisiä ja seikkailuja, henkistä kasvua, unelmien toteutumista, rohkeutta.. yms. Paljon kaikenlaista kivaa, toivottavasti!

Mikä halusit olla "isona", kun olit lapsi? 
Halusin olla eläinlääkäri. Jaksoin lukea lukiossa pitkää matematiikkaa monen monta kurssia, mutta lopulta päätin, ettei se ole minun juttuni. Kuviksen opettajaani saankin kiittää ikuisesti siitä, että käskytti minun hakemaan kulttuurialalle.

Mitä ajattelet heti ensimmäisenä herättyäsi? 
Ajattelin, että: ihanaa, mulla on tänään vapaapäivä!

Mikä (suomenkielinen) sana on suosikkisi? 
Ensimmäisenä mieleeni tulvivat seuraavat: rakkaus, ikävä, kaipaus, ajatus ja hetki. Jotenkin todella hankalaa valita yhtä suosikkia! Luettelemani listakin koostui sanoista jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni miettiessäni kivoja suomenkielisiä sanoja. Nuo ovat jotenkin kauniita niin kirjoitusasultaan kuin sisällöltäänkin.

Mikä biisi on viimeksi pureutunut suhun niin kovaa, etta olet kuunnellut sita lakkaamatta?
Yksi kestosuosikeista: Ultra Bra - Vesireittejä. Saa jokaikinen kerta ihon nousemaan kananlihalle!



Haluan vielä lopuksi lisätä sen, että kysymyksiä saa toki esittää muulloinkin kun niitä erikseen pyydän. Kommentit, palautteet, ideat yms ovat aina tervetulleita! 


perjantai 23. marraskuuta 2012


Huomenna keräännyn muutaman ystävän kera istumaan iltaa tähän kaikuvaan ja kolkkoon asuntoon. En olekkaan ennen pitänyt läksiäisiä. Olo on haikea, mutta samalla pirun onnellinen! 

PS. Teillä on tämän kuun loppuun asti aikaa esittää kysymyksiä! Klikkaa tästä!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Bussin ikkunan takana kylmiä peltoja ja niillä usvaa. Ympärillä samat naamat, ne naamat joista mä tykkään.

Pahoittelen jälleen päivittelemättömyyttäni, ja sitä etten ole yksinkertaisesti ehtinyt panostaa blogiini kunnolla sitten loppukesän. Istun tällä hetkellä kaikuvassa ja minulle aivan liian suuressa asunnossa muuttolaatikoiden keskellä. Kaikki energiani on mennyt viime aikoina töiden tekemiseen, pakkailuun/siivoiluun ja ystävien näkemiseen. Jäljellä on tasan kaksi viikkoa tämän kaupungin kirjoilla. Olen täynnä innostusta, vaikka samalla haikeus nostaa päätään.

Pakkailu ja siivoilu on kyllä todella terapeuttista puuhaa! Kuuntelen musiikkia, juon kahvia aivan liian isosta mukistani ja käyn läpi vanhoja tavaroita. Kaikkeenhan liittyy aina jokin muisto/tarina. On tuntunut hyvältä luopua monista asioista, ja jättää ne menneisyyteen. Samalla on tullut itsetutkiskelua paljonkin. Moni asia tulevaisuuteni suhteen on alkanut tulla esiin sumusta. Olen löytänyt suunnan. Minulla on unelmia, enkä enää pelkää alkaa toteuttamaan niitä. Olen myös päivä päivältä varmempi tästä kaikesta. Siitä, että minun täytyy nyt todella jättää tämä kaupunki, ja lähteä kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Pieni vinkki siis tähän väliin: Jos tunnet olevasi hieman hukassa elämäsi suhteen; keitä kahvit, laita hyvää musiikkia soimaan ja tyhjennä kaapillinen/hyllyllinen roinaa lattialle, ja käy se läpi kaikessa rauhassa. Heitä kaikki turha pois ja muistele kaikkiin esineisiin liittyvät muistot/tarinat. Silloin viimeistäänkin muistat mikä todella on sinulle tärkeää. Jos ensimmäinen kaapillinen ei vielä auta, jatka kunnes koet edes jonkinlaisen heurekan!

Ja nyt muihin aiheisiin. Olen nimittäin hieman hämmentyneenä ja huvittuneenakin seuraillut sitä, kuinka elämäni, tai tarkemmin sanottuna vuoteni 2012 on sopinut Paulo Coelhon Hetkiä Kalenterin kuukausien "teemasivuihin." Ja koska tämä vuosi on pian tulossa päätökseen, tuntuu loogiselta käydä se lävitse näiden teemasivujen kautta.

Tammikuu - Sysäys


Jokainen vuosihan alkaa tietynlaisella sysäyksellä. On paljon unelmia, tavoitteita ja lupauksia alkaneelle vuodelle. Minulle tämä sysäys liittyi erityisesti opiskeluuni, opinnäytetyön valmiiksi saattamiseen, ja valmistumiseen. "Uusi vuosi, uudet kujeet." Siitä saa aina jonkinlaisen inspiraation, sysäyksen.


Helmikuu - Kulkeminen


Maaliskuu - Päätös

Tein tässä vaiheessa jo monia päätöksiä tulevaisuuteni suhteen. Oli myös aika tarttua viimeisiin kouluhommiin, ja hoitaa ne kunnialla loppuun.

Huhtikuu - Havaitseminen

Tässä vaiheessa alkoi jo havaita tulevaisuuden tapahtumat.
Enteilyä.


Toukokuu - Uudistuminen

Ilmassa oli lopun alkua. Neljän vuoden opiskelut oli saatettu sinä keväänä päätökseensä. Jäljellä oli enää opinnäytetöiden esittelyt, valmistuminen ja luokkatovereiden hyvästelyt. Sitten olikin aika lähteä kohti uusia haasteita, täysin tuntematonta.

Kesäkuu - Sitoutuminen

Ystäväpariskunta meni naimisiin.
Minulle sitoutuminen tarkoitti tässä kuussa erityisesti töihin sitoutumista.


Heinäkuu & Elokuu = Vapautuminen & Ilo


Heinä- ja elokuu menivät aikalailla käsikädessä.

Tunsin oloni vapaammaksi ja onnellisemmaksi kuin koskaan. Matkustelin ystävien kanssa paljon Tampereelle ja tajusin, että se on minun kaupunkini. Tehtiin ystävien kanssa ikimuistoisia seikkailuja ja nautittiin kesästä puistoillen. Tunsin löytäneeni itseni uudelleen.


Syyskuu - Päättäväisyys

Sitä oli ollut ilmassa jo pitkään, ja päätöksiä oli tehtävä. Pitkä parisuhde päättyi syyskuussa.


Lokakuu - Rohkeus


Pitkän parisuhteen päätyttyä koin suurta tarvetta alkaa toteuttamaan unelmiani. Koin, että maisemanvaihdos olisi ensimmäinen askel, joten kysyin töissä ohimennen (puolivakavasti), olisiko mahdollista saada siirtoa Tampereelle. (Tällöin puhuttiin muutamista kuukausista) Paikka Tampereella oli avoinna nopeammin kuin uskoinkaan, mutta päätin ottaa rohkeasti tämän haasteen vastaan. Joskus on vain seurattava sitä mitä sydän sanoo.

Marraskuu - Tarkoitus
Nyt istun muuttolaatikoiden keskellä. Kaksi viikkoa jäljellä tässä kaupungissa.
Kaikella on tarkoituksensa, myös niillä huonoilla jutuilla.

Joulukuu - Rauha


Olen tällöin vihdoinkin Tampereella. Sydän on siellä missä sen kuuluukin olla.
Olen paikassa, jossa on aina tuntunut kodilta.


PS. Olisin super iloinen, jos saisin teiltä ison kasan kysymyksiä vastailtavaksi! Teillä on siis aikaa tämän kuun loppuun asti. Voit kysyä mitä tahansa, nimimerkillä tai ilman. 

tiistai 6. marraskuuta 2012

Uusi alku


Irtisanoin asuntoni ja kirjoitin uuden työsopimuksen.

Viimeinen kuukausi
tämän kaupungin kirjoilla
on vierähtänyt käyntiin.

Täältä tullaan, 
uusi alku!






torstai 25. lokakuuta 2012

Taivas on kirkas ja napakka

Havahduin äskettäin siitä faktasta, että aletaan viedä viimeisiä viikkoja tältä vuodelta. Jotenkin hullua, miten nopeasti aika onkaan alkanut juosta. Tuntuu, että vastahan oli kesä erilaisine seikkailuineen ja retkineen.. Syksy tuntui saapuneen vain sormia napsauttamalla, ja menevän samalla vauhdilla myös ohitse. Miksi ruska, tuo hurjan kaunis aika, on ohi niin hetkessä?


En ole oikein koskaan kokenut kaamoksen masentavan, mutta nyt voin ensimmäistä kertaa myöntää tuntevani sen ottavan minusta otetta. Rakastan pimeitä ja tunnelmallisia syysiltoja, mutta samalla huomaan kuinka tämä pimeys imee minusta suuret määrät energiaa. Aikaiset aamuherätykset tuntuvat aina yhtä kuolemalta, koska eihän sellaisessa pimeydessä saa edes silmiä auki! Lämmin "turvapaikka" peiton alla ja ihana unimaailma vaikuttavat aina niin paljon paremmilta paikoilta sillä hetkellä. Aamuisin ei auta muu kuin nousta heti herätyskellon soidessa (torkuttaminen ei toimi minulla), kääriytyä villapaitaan, laittaa kaikki mahdolliset valot päälle ja keittää iso kuppi mustaa kahvia. Jos tämä kaikki ei herätä, sitä toivoo, että viimeistäänkin työmatkalla kirpeä syysilma tekisi tehtävänsä..

Tänään oli ensimmäinen pakkasaamu. Auringonsäteet hyväilivät viereisten mäntyjen latvoja ja värjäsivät niiden rungot oransseiksi. Sinisellä taivaalla lipui vain muutamia hentoja pilviä. Peiton alla oli lämmin, vaikka huoneessa tuntui muuten olevan vähän liiankin kylmä. Rakastan hitaita aamuja. Päiviä, jolloin ei ole sovittu mitään sen suurempaa (paitsi tänään on iltavuoro). Voi rauhassa nauttia aamukahvia, tuijotella ulos ikkunasta ja uppoutua omiin ajatuksiinsa. Ulkona ihmiset kiirehtivät töihin, ovat kääriytyneitä kaulahuiveihinsa ja jotkut taas hytisevät aamutakeissaan parvekkeillaan tupakalla. Minä kuulun niihin, jotka tarkkailevat muita, hyräilevät musiikin tahdissa, juovat kahvia tietokoneen ääressä ja hymyilevät auringonpaisteelle (jos sellaista siis ylipäänsä on).

Syksy saa minut aina jotenkin todella inspiroituneeksi kaikesta mahdollisesta. Sitä haluaisi samaan aikaan hakea kouluun, liittyä jollekin hauskalle kurssille, matkustella, vaihtaa maisemaa, tehdä jotain uutta, valokuvata, kirjoittaa, askarrella ja sisustaa kämppää... Lista on loputon! Voi syksy, mitä saatkaan minussa aikaan!

Ja lopuksi naamakuva, joka ei liity millään tavalla tähän postaukseen..

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sinä olet minulle syksytaivaan kaltainen


Minulla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta jätän nyt vielä toistaiseksi tietyt asiat salaisuuksiksi. Kuvat kertokoon puolestaan sen, missä olen viime aikoina paljonkin ollut, ja minne sydämeni vetää.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ensimmäiseksi pahoittelen pitkää blogitaukoani. Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, elämässäni on tapahtunut melkoisia muutoksia loppukesän ja syksyn aikana. Pitkä parisuhde päättyi (aloitteestani), josta tietenkin seurasi myös muutto eri osoitteisiin. Se, miten tähän kaikkeen päädyttiin, en aio sen yksityiskohtaisemmin nyt availla. Joskus vain rakkaus kuolee ja ihmiset kasvaa niin erilleen, ettei asioita voi korjata. Kun kesä tuli päätökseensä, oli vain oikea hetki todeta, ettei jotkut asiat korjaannu, vaikka kuinka loputtomasti yrittäisikin. Joskus on vain parempi lähteä, kuin jäädä.

Elämässäni on alkanut nyt uusi luku, ja jos totta puhutaan, olen aika innoissani tästä kaikesta. Olen löytänyt vihdoinkin suunnan jonne lähteä. Nyt vain rohkeasti hyppään täysin tuntemattomaan ja antaudun elämän vietäväksi!

Minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan
että nukahdin
tulit uneeni
 jäit kiinni kylkeeni


(Scandinavian Music Group - Solmu)


Palaillaan!


torstai 20. syyskuuta 2012



Elämässäni on alkanut uusi luku. Se on ollut suuresti syynä siihen, miksen ole oikein osannut päivittää blogiani aikoihin.




Palaillaan!