lauantai 29. joulukuuta 2012




Joulu meni taas tapansa mukaan melkoisella vauhdilla! Muutamien vapaapäivien ansiosta olo on kuitenkin nyt todella levännyt ja onnellinen. Joulussa onkin parasta kiireettömyys/rauhallisuus, tunnelmallisuus ja aika perheen/läheisten kanssa. Ja tietenkään unohtamatta mahdottoman hyviä ruokia! (joista voikin jälleen kiittää äityliä)





 

Pikkuveli

Käytiin juhlistamassa hyvän ystäväni 21 v synttäreitä joulupäivänä!



Otettiin pikaisesti perhepotretti keskellä lumisadetta!

Enää on muutama päivä jäljellä tätä vuotta. Tehkää siis jotain todella ikimuistoista ja unohtumatonta! Aloittakaa seuraava vuosi hyvillä mielin, puhtaalta pöydältä. Tehkää se to do -lista, ja aloittakaa sen toteuttaminen heti ensimmäisestä päivästä alkaen! Tehkää vuodesta 2013 vielä aiempaakin parempi!

Ihanaa ja seikkailun täytteistä Uutta vuotta kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

torstai 20. joulukuuta 2012

En ole oikein koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia. Ehkäpä juuri tuo sana lupaus, on jotenkin sellainen, mitä vierastan suuresti tässä yhteydessä. Jotenkin minusta on aina tuntunut luonnollisemmalta puhua haaveista, unelmista ja tavoitteista. Lisäksi listoja suuresti harrastavana persoonana aionkin jälleen koota listan liittyen vuoden 2013 haaveisiin/unelmiin ja tavoitteisiin. (Tästä pääset lukemaan vuoden takaisia ajatuksiani)

Ensin kuitenkin täytyy palata vuoteen 2012. Millainen vuoteni tiivistetysti oikein oli?
Vuosi 2012 oli kyllä kaikenkaikkiaan melkoisten muutosten ja myllerrysten aikaa. (Lue lisää täältä) Moni tuttu ja turvallinen asia elämässäni koki muutoksia: Koulu, parisuhde ja tutut maisemat. Neljän vuoden opiskelut tulivat päätökseen: Minä valmistuin ja minulla oli vihdoinkin ammatti, muotoilija. Myös 3,5 vuoden mittainen parisuhde päättyi kesän lopulla, ja joulukuussa muutinkin jo Tampereelle. Jotenkin sitä ajatteli, ettei ilman näitä vahvoja, tuttuja ja turvallisia elämän peruspilareita pärjäisi. Kyllähän se aluksi totuttelua hieman vaatikin, mutta tässä sitä ollaan, onnellisempana kuin koskaan! Onneksi tein tämän päätöksen maisemanvaihdoksen suhteen, sillä sekuntiakaan en ole tätä katunut! Töistä kävellessäkin sitä vain tulee hymyiltyä vastaantulijoille ja ihailtua kaunista kaupunkia jouluvaloineen.

Mitä toivon vuodelta 2013?
Koska päätän vuoteni ns. uudella alulla, vuosi 2013 alkaa siis aika luonnollisesti puhtaalta pöydältä. Kun vuosi 2012 oli minulle suuri valintojen vuosi, vuoden 2013 teemana voisikin olla uudistuminen tai vaihtoehtoisesti uudet tuulet. Toivon vuodelta 2013 paljon onnellisia hetkiä ja unohtumattomia retkiä.

TO DO -lista vuodella 2013:
- Tutustu uusiin ihmisiin
- Toteuta unelmiasi
- Tutustu lisäkoulutusmahdollisuuksiin ja/tai etsi oman alan työpaikkoja
- Löydä kaupungista suosikkipaikkasi, ja vietä niissä aikaa lemppari-ihmistesi kanssa
- Tee unohtumattomia retkiä ystävien kanssa
- Kirjoita kirje / Lähetä postikortti
- Opettele kitaransoiton alkeet (Ne jäivät viime vuonna opettelematta...)
- Kokeile jotain uutta
- Ole rohkea
- Itsenäisty & kasva ihmisenä
- Murehdi vähemmän
- Löydä tasapaino itsesi kanssa
- Hymyile ja naura enemmän (Myös niille vastoinkäymisille!)
- Älä unohda luovuutta! (Kirjoita, valokuvaa, pidä koruharrastusta yllä, piirrä, askartele, yms.)
- Ja tärkein: Ole onnellinen!

Listani koostui aikalailla samankaltaisista asioista kuin viime vuoden listanikin. Mutta toisaalta; koska pidän tiettyjä asioita tärkeinä myös tulevaisuudessakin, miksipä niitä turhaan muihin vaihtelemaan?


Millaisia juttuja teillä on vuoden 2013 to do-listalla?


Ps. Pahoittelen suuresti, etten ole aikoihin saanut aikaiseksi julkaista valokuvia postauksieni yhteydessä. Lupaan kautta kiven ja kannon, että joulun jälkeen on tiedossa kuvapainoitteisia postauksia! Tiedossa on mm. Tamperepostaus (olen vain tässä odotellut, että tulisi täydellinen valokuvauskeli. Aina kun aurinko on harvoin paistanut, olen ollut tietenkin töissä..) Ideoitakin otetaan tietenkin vastaan näihin postauksiin liittyen!


Huomenna lähden töiden jälkeen kotikonnuille joulun viettoon, joten: 
Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kaksi viikkoa tamperelaisuutta takana. Tämä kaupunki on kyllä iso rakkaus! 


Käytiin Veeran kanssa viikseilemässä ennen Scandinavian music groupin keikkaa!
SMG!




perjantai 14. joulukuuta 2012

Jouluaattoon on tänään tasan 10 yötä. Jotenkin sitä tänäkin vuonna havahtui siihen, kuinka yllättäen joulu onkaan taas täällä, vaikka sitä onkin joka puolella toitotettu jo syksystä lähtien. Joululahjakriisi meinaa iskeä pahemman kerran, kun todella tajuaa, kuinka vähän enää onkaan aikaa saada loput lahjat ostettua. Ennen olen ollut aina hyvissä ajoin liikkeellä lahjojen suhteen, jotta välttäisin tämän stressin, mutta luonnollisesti ajatukseni ovat olleet hieman muualla kaiken tämän maisemanvaihdoksen takia.. Onneksi lahjaideat ovat jo suurinpiirtein selvillä, eikä minulta siis vaadita muuta kuin päätöksiä sekä pientä shoppailukierrosta kaupungilla.



Kaikki varmasti muistaa miltä joulu tuntui kun oli lapsi. Sitä odotti vähintäänkin siitä lähtien kun avasi suklaakalenterin ensimmäisen luukun, ja kun selaili ensimmäisiä lelukuvastoja ja ympyröi sieltä suosikkinsa. Jouluaattoa odotti aina niin innokkaasti, ettei meinannut saada unta edeltävänä yönä. Aattokin tuntui aina matelevan hitaasti, eikä olisi millään malttanut odottaa joulupukin tuloon asti..

Tietyt asiat ovat muuttuneet sen myötä kun on aikuistunut. Joulu ei tunnu enää samalla tavalla joululta kuin lapsena. Se ei kuitenkaan ole paha asia. Nykyisin sitä arvostaa aina vain enemmän sitä rauhallista ja tunnelmallista luksusaikaa perheen parissa. Samat jouluperinteet ovat seuranneet lapsuudesta lähtien, mutta ne ovat toki hieman muuttaneet muotoaan.



Joulu ei ole mitään ilman näitä asioita:
  • Joulusauna
  • Kynttilät ja jouluvalot
  • Glögi
  • Luminen maisema
  • Tunnelmallisuus ja rauhallisuus
  • Joulukoristeet ja yksityiskohdat
  • Riisipuuro (Ja mantelin metsästys!)
  • Hautausmaalla vierailu, isän haudalle kynttilä. 
  • Jouluohjelmat tv:stä
  • Jouluruoat ja herkut
  • Tuoksut (Kaneli, glögi, joulupiparit, kynttilät, ruoat... yms)
  • Perhe, suku, ystävät
  • Joululahjat

Inspiroiduin joulusta niinkin paljon, että tein Pinterestiin siitä oman kansion

Millaisia jouluperinteitä teillä on?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jos joku tarkkailisi meitä, hän ymmärtäisi mistä on kysymys

Parhaimmat asiat elämässä ovat mielestäni sellaiset yllätykset ja erilaiset sattumukset, jotka kohtalon lailla johdattavat elämän kulkua. Haluan kertoa teille eräästä ihmisestä, tässä ja nyt. Alkukesästä lähtien eräs tuntematon, mutta samalla niin tutun oloinen henkilö lähestyi minua netin välityksellä. Tämä kuviensa perusteella persoonalliselta vaikuttava ja muutaman vuoden minua vanhempi rastapäinen nuori mies täytti lukuisat iltani pitkillä keskusteluilla. Siihen melkein päivittäiseen höpöttelyyn tottui niinkin paljon, että ajoittain jopa pelkäsin sen vielä joku päivä päättyvän kuin seinään. Niin ei kuitenkaan koskaan onneksi käynyt. Minä, joka olen maailman huonoin ja hitain luottamaan ihmisiin, luotin tähän lähes tuikituntemattomaan ihmiseen täydestä sydämestäni käsittämättömän nopeasti. Se tuntui uudelta, ja kiehtovalta.

Elettiin kumpikin loppukesästä hankalaa aikaa. Kummankin pitkät parisuhteet päättyivät 1-2 kuukauden viiveellä toisistaan. Tällöin erityisesti tukeuduttiin toisiimme, niin kuin nyt ystävillä tapana on. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää. Yhtäkkiä olimmekin keskellä kahden rikkoutuneen parisuhteen likapyykkiä. Kaksi eroa, joilla ei kummallakaan ollut tekemistä toistensa kanssa, olivat yhtäkkiä yksi iso ja moniulotteinen solmu. Väärinkäsityksiä ja päättömiä syytöksiä sateli kummankin entisten puoliskojen suunnasta. Voin myöntää, että tuo oli yksi elämäni hankalimmista ajankohdista (eikä siitä nyt sen enempää), enkä olisi selvinnyt hengissä tästä kaikesta, jos minulla ei olisi ollut tätä kyseistä henkilöä ja muutamaa hyvää ystävää tukenani.


Minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan
että nukahdin
tulit uneeni
jäit kiinni kylkeeni
(Lyriikat: Scandinavian music group - Solmu)


Keskellä rikkoutuneiden parisuhteiden raunioita, tajusimme, että pidämme tämän kyseisen henkilön kanssa toisistamme kuitenkin enemmän kuin vain pelkkinä ystävinä. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Elämässä myllersi muutoksia niin isolla ryminällä ja nopealla tahdilla, etten edes osannut odottaa, enkä toisaalta myöskään pelätä. Yhtäkkiä ihmisestä, joka oli vielä puoli vuotta sitten lähes tuntematon, tuli ihminen, jonka kanssa kaikki tuntui todella luonnolliselta ja oikealta. Ja yhtäkkiä minusta, joka pelkäsi suuria muutoksia, kuoriutui ihminen, joka uskalsi rohkeasti lähteä kohti uusia seikkailuja, kun sydän niin sanoi. Yhtäkkiä tunsin taas olevani oma itseni, ja niin elossa. 

Nyt olen parisuhteessa tämän kyseisen henkilön kanssa. Vaikka polkumme oli aluksi kivinen, emme koskaan kompastuneet sen varrella.

Tälläisilla jutuilla on tapana tapahtua silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa.



Ps. Lisättäköön vielä se, että pelkäsin turhankin paljon sitä miltä tämä kaikki näyttäisi muiden silmissä. (Siksi tämä postaus on lojunut pitkään luonnoksena.)
Fakta nro. 1: Kukaan ulkopuolinen ei vain yksinkertaisesti voi ymmärtää tätä, kun ei ole osana tätä tarinaa.
Fakta nro. 2: Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla tässä tapauksessa merkitystä.
Fakta nro. 3: Minä en ole koskaan tehnyt päätöksiäni kevyin perustein tai jos en ole täysin varma/valmis.
Ja tärkein, fakta nro. 4: Olen nyt pirun onnellinen!

(Otsikko: Ultra Bra - Siirrän sokeriastiaa)

tiistai 4. joulukuuta 2012

Tässäpä vastauksia kysymyksiinne! (Joihinkin kysymyksiin vastasin suoraan jo aiemman postauksen kommenttiboksiin)

Mitä lähdet Tampereelle touhuamaan?
Tulin jo oikeastaan kesällä siihen tulokseen, ettei Kouvola pysty tarjoamaan minulle toistaiseksi enempää. Koska unelmoin lisäkoulutuksesta, oman alan työpaikasta ja uusista maisemista, tuntui Tampere loistavalta vaihtoehdolta. Sain siis työpaikalta sisäisen siirron Tampereelle. Toistaiseksi toimin siis samoissa tehtävissä kuin Kouvolassakin, mutta olenpahan ainakin muutamaa askelta lähempänä unelmiani! Mielenkiintoinen opiskelupaikkakin on jo löydetty, mutta olen päättänyt tehdä töitä jonkun aikaa (säästää rahaa yms), ennen kuin edes haen sinne. Eli lyhyesti vastaus kysymykseesi: Töitä, opiskelua ja ihmisiä.

Mitä tulet eniten kaipaamaan Kouvolassa, kun muutat Tampereelle?
Eniten tulen kaipaamaan ystäviä ja perhettä. Ja tietenkin jollakin tasolla myös kaiken tuttuutta ja helpoutta (olen siis asunut Kouvolassa aika tarkalleen 23,5 vuotta). 

Minusta jokainen kaupunki tuoksuu omalta ja sisältää omanlaisensa tunteen, joten miltä Kouvola sinusta tuoksuu?
Hauska kysymys, jota en olekkaan tullut aiemmin ajatelleeksi! Jos Kouvola olisi tuoksu, se oli varmastikin sekoitus sadetta, nurmikkoa, metsää ja betonia. Tietystikin tuo vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Yksi rakkaimmista lapsuuden muistoista liittyy erään leipomon tuoksuun. Se saa aina ihoni nousemaan pienelle kananlihalle, ja suuni kaartumaan hymylle.

Koetko, että uuteen kaupunkiin muuttaminen avaa sinulle uusia ovia?
Kyllä. Yksi suurimmista syistä muuttooni olikin se, ettei Kouvola yksinkertaisesti tarjoa minulle enää mitään tulevaisuuden kannalta. Miksi siis jumittaisin kaupungissa, joka ei pysty tarjoamaan minulle haluamaani lisäkoulutusta ja mahdollista oman alan työpaikkaa? Uskon, että jos en olisi nyt rohkeasti tehnyt tätä päätöstä, olisin varmasti jumahtanut Kouvolaan todella helposti.

Mitä odotat tulevaisuudelta?
Aiempaan vastaukseen liittyen; odotan mahdollista lisäkoulutusta ja oman alan työpaikkaa. Maisemanvaihdoksen myötä odotan: uusia ihmisiä ja seikkailuja, henkistä kasvua, unelmien toteutumista, rohkeutta.. yms. Paljon kaikenlaista kivaa, toivottavasti!

Mikä halusit olla "isona", kun olit lapsi? 
Halusin olla eläinlääkäri. Jaksoin lukea lukiossa pitkää matematiikkaa monen monta kurssia, mutta lopulta päätin, ettei se ole minun juttuni. Kuviksen opettajaani saankin kiittää ikuisesti siitä, että käskytti minun hakemaan kulttuurialalle.

Mitä ajattelet heti ensimmäisenä herättyäsi? 
Ajattelin, että: ihanaa, mulla on tänään vapaapäivä!

Mikä (suomenkielinen) sana on suosikkisi? 
Ensimmäisenä mieleeni tulvivat seuraavat: rakkaus, ikävä, kaipaus, ajatus ja hetki. Jotenkin todella hankalaa valita yhtä suosikkia! Luettelemani listakin koostui sanoista jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni miettiessäni kivoja suomenkielisiä sanoja. Nuo ovat jotenkin kauniita niin kirjoitusasultaan kuin sisällöltäänkin.

Mikä biisi on viimeksi pureutunut suhun niin kovaa, etta olet kuunnellut sita lakkaamatta?
Yksi kestosuosikeista: Ultra Bra - Vesireittejä. Saa jokaikinen kerta ihon nousemaan kananlihalle!



Haluan vielä lopuksi lisätä sen, että kysymyksiä saa toki esittää muulloinkin kun niitä erikseen pyydän. Kommentit, palautteet, ideat yms ovat aina tervetulleita!