maanantai 21. lokakuuta 2013








Lauantaina suuntasimme tyttöjen kanssa pienelle syysretkelle Kirskaanniemelle. Kun pakkauduimme autoon, alkoi sataa rakeita taivaan täydeltä. Ajattelin jo tässä vaiheessa hieman että Apua, mitähän tästä reissusta tulee! Syysretkemme vaihtoi kai nimensä jo tässä vaiheessa syysseikkailuksi.

Maa oli kevyesti valkoisenaan kun saavuttiin parkkipaikalle. Kohmeinen maa rapisi jalkojen alla, ja pitkospuut olivat liukkaita. Koirat juoksivat eestaas, ja minä mietin miten niin pienissä eläimissä riitti niin paljon virtaa. Satoi rakeita, ja välillä paistoi aurinko. Sää vaihteli laidasta laitaan koko reissun ajan.

Perillä kaivoimme repuistamme eväät ja kuumat juomat. Alkoi nuotion sytytys, joka kestikin sitten hieman odotettua pidempään. (Kosteat ja kohmeiset puut kun eivät välttämättä ole mitään helpompia sytyttää.) Silmämme olivat täynnä savua, ja viima tuntui puskevan luihin ja ytimiin asti. Kovin kauniit olivat maisemat, kun katseli kalliolta järvelle. Saimme kuitenkin muutaman tunnin äheltämisen päätteeksi paistettua eväämme, vaikkakin olin jo itse jossakin vaiheessa valmis jättämään ruuat syömättä, kun viima oli niin melkoinen, ettei voinut kuin olla ja hyppiä paikoillaan ja kyynelehtiä (silmät vuotivat vuorotellen niin savun määrästä, kuin kovasta tuulesta).

Mutta, me selvittiin, ja loppujen lopuksi tuo koko reissu oli jo niin kooominen, ettei voinut kuin nauraa. Sovittiin, että tullaan tuonne vielä joskus toistekin. Mutta silloin, kun ei tuule, tai sada rakeita, vaan on lämmintä, ja kesä

♡: Emmi

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia :--) Ja hassu syysseikkailu! Mieletön hiirulainen tuossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii, kiitos! Se oli kovin kesy metsähiirulainen, tuli nimittäin jalkoihin pyörimään! c:

      Poista